Isla -tyttönen (Merediam Hypnotic Margarita) asuu Niinan, Jarkon, Kristianin ja Bonon kanssa Seinäjoella. Se on fiksu likka, mutten arvannut, että se on oppinut myös kirjoittamaan.. ;) Sain nimittäin sähköpostia näin ihanan kuvan kera:
Tässäpä Islan viesti:
Moi !
Tässä sulle minusta tuorein kuva jonka tuolla lumisateessa emäntä eilen otti. Olen jonkin verran rauhoittunut, eli en ole enää niin kamala riiwiö kuin silloin pienempänä. Olisinkohan Bonolta jotain oppinut :-) Osaan istua ja mennä maahan käskystä. Osaan myös käskyn jätä ja ei tuu. Tänne käsky menee varsinkin ulkona, aitauksessa välillä ihan kuuroille korville, mutta aika hyvin tulen. Paikka -käskykin alkaa vähän jo sujumaan.
Mikään ei minua hetkauta. Kaikki uusi on todella mielenkiintoista. Hihnalenkillä ollaan muutamaan otteeseen käyty harjoittelemassa kuinka hihnassa kuljetaan ja sehän menee jo oikein hyvin siihen nähden kuinka harvoin me ollaan siellä käyty.
Mä oon kuulemma tosi hyvä syömään, siivoan lattiatkin kaikista muruista, kaikki kelpaa. Porkkanaa nakertelen aika usein kaiken muun herkun lisäksi. Isäntä tuossa juuri tuumasi että eihän täällä tarvi enää edes imuroida kun paikat pysyy niin siistinä. Tuo Bono ei kuulemma ole koskaan ollut mikään murujen imuroija, se syö isompia eväitä. Mut miehet on miehiä ;-)
Niin ja sitä vielä, että olen kyllä niin tyytyväinen kun mulla on tuollainen karvakamu Bono kaverina, me ollaan niin kuin paita ja peppu. Oon kuulemaa sen fysioterapeuttikin ilmeisesti. Emäntä kertoi että Bonon selkä on nyt ollut hierojan mukaan paljon paremmassa kunnossa kokonaisuudessaan, kuin koskaan ennen. No kyllähän me päivittäin pidetään sellaisetkin jumpat, että ei ihme että siinä selkäkin pysyy notkeana. Eipähän enää makaile vain sohvalla kun pidän sen liikkeessä, HIH
Terkuin Isla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti