Mandille löytyi ihana koira Nooran luota alkuvuodesta 2020
Moi! Mä oon Mandi, mun pitkä nimi on Merediam Sink the Pink. Tai mun nimi oli Sandi, mutta toi kasvattaja-täti ei ilmeisesti osaa sanoa ässää, niin musta tuli Mandi. No ei sen väliä, kunhan on joku andi.. siitä mä tykkään. 
Muutin tänne synnyinhuudeille takas muutama viikko sitten.
Muutin tänne synnyinhuudeille takas muutama viikko sitten.
Kasvattaja-täti sanoi, että elämä on välillä liian raskas, ja sen vuoksi suurin rakkaus mua kohtaan on luopua musta, että saan semmosta huomioo, mitä tämmönen sutjakka, leikkisä ja kiva 2-vuotias koiratytsy tartteekin. Mää vähän päätäni raavin (kuten myös mahaa ja kainaloita) kun näitä mietin. Nyt ei tarvi enää kauheesti raaviskella, kun nuo mummukat, Vela ja Omppukin sano, että siinäs oot sitten. Velan kaa me leikitäänkin jo, yleensä silloin, kun toi kasvattaja haluis käydä nukkumaan.
Mä tykkään olla lähellä, ihmisen sylissä ja missä vaan mihin satun mahtumaan. No problemos, vaikka sohvalla pötköttelis kaksikin ihmistä, aina mä paikkani löydän!
Tykkään myös lenkkeillä, leikkiä leluilla ja oon reipas tyttö myös syömään, nameja kun on jaossa, voin vaikka jonkun tempunkin esittää. Kasvattaja -täti miettii vielä, oonko tullut jäädäkseni tänne vai löytyskö mulle joku kiva kaveri, joka veis vaikka semmoisiin koirien juttuihin enemmänkin.. oon kuulemma vilkas ja aktiivinen ja ihan kiva kumminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti