Paluu arkeen

Joulu meni ja vuosi vaihtui. Sunnuntaina 21.1. suuntaamme ystävän kanssa Turun kansainväliseen näyttelyyn. Simban turkki kasvaa ja pentukarva vaihtuu hurjaa vauhtia. Taitaa olla Turun näyttely tällä karvalla poitsulle viimeinen vähään aikaan. :D Piipahdin Kinnusen poikia katsomassa ja hups kun Manun karvat alkavat sen verran olla ojennuksessa, jotta pitää katsellä sillekin pari näyttelyä alkukeväälle. Isla taitaa myös päästä jokusen kerran. :) Muuten me treenaillaan aksaa tasaseen tahtiin ja lenkkeillään metsissä. Toivottavasti kelit suosii jatkossakin. :) Kotisivuthan on alvariinsa jumissa näköjään... :(

Kotisivujen korjausta ja turkin kasvatusta..

Ne toimii sittenkin! Kotisivut siis.  Muuta uutisoitavaa tässä ole, kuin että turkkeja kasvatellaan koissuille vähän siellä ja täällä.. :) Itsenäisyyspäivänä lähdetään näyttelyyn Islan ja Simban kanssa. :)

Aden turkin kasvatus on jo hyvällä mallilla :)

Hyvästi kotisivut

En jaksa enää taistella noiden kotisivujen kanssa, joten ne saavat nyt mennä. Tänne Bloggeriin päivitellään mitä päivitellään kunhan jaksetaan ja ehditään. Muutoin minua tavoittaa ihan puhelimellä, Mesengerilla ja Whatsupilla kuten ennenkin.  Pitää vielä yrittää pelastaa sivuilta tarinat...
terkuin Anu

Terveisiä Islalta!

Isla -tyttönen (Merediam Hypnotic Margarita) asuu Niinan, Jarkon, Kristianin  ja Bonon kanssa Seinäjoella. Se on fiksu likka, mutten arvannut, että se on oppinut myös kirjoittamaan.. ;) Sain nimittäin sähköpostia näin ihanan kuvan kera:

Tässäpä Islan viesti:

Moi !

 Tässä sulle minusta tuorein kuva jonka tuolla lumisateessa emäntä eilen otti. 

Olen jonkin verran rauhoittunut, eli en ole enää niin kamala riiwiö kuin silloin pienempänä. Olisinkohan Bonolta jotain oppinut :-) Osaan istua ja mennä maahan käskystä. Osaan myös käskyn jätä ja ei tuu. Tänne käsky menee varsinkin ulkona, aitauksessa välillä ihan kuuroille korville, mutta aika hyvin tulen. Paikka -käskykin alkaa vähän jo sujumaan.
Mikään ei minua hetkauta. Kaikki uusi on todella mielenkiintoista. Hihnalenkillä ollaan muutamaan otteeseen käyty harjoittelemassa kuinka hihnassa kuljetaan ja sehän menee jo oikein hyvin siihen nähden kuinka harvoin me ollaan siellä käyty. 
Mä oon kuulemma tosi hyvä syömään, siivoan lattiatkin kaikista muruista, kaikki kelpaa. Porkkanaa nakertelen aika usein kaiken muun herkun lisäksi. Isäntä tuossa juuri tuumasi että eihän täällä tarvi enää edes imuroida kun paikat pysyy niin siistinä. Tuo Bono ei kuulemma ole koskaan ollut mikään murujen imuroija, se syö isompia eväitä. Mut miehet on miehiä ;-)

Niin ja sitä vielä, että olen kyllä niin tyytyväinen kun mulla on tuollainen karvakamu Bono kaverina, me ollaan niin kuin paita ja peppu. Oon kuulemaa sen fysioterapeuttikin ilmeisesti. Emäntä kertoi että Bonon selkä on nyt ollut hierojan mukaan paljon paremmassa kunnossa kokonaisuudessaan, kuin koskaan ennen. No kyllähän me päivittäin pidetään sellaisetkin jumpat, että ei ihme että siinä selkäkin pysyy notkeana. Eipähän enää makaile vain sohvalla kun pidän sen liikkeessä, HIH

Terkuin Isla

Manua ja pentuja

Aika kuluu kuin siivillä. Kävin viikonloppuna katsomassa Manua (Aplicado Tipo Como Cosmo), joka muutti Suomeen pari viikkoa sitten. Siellä se kasvattaa jalkoja ja turkkia. Manu on iloinen ja reipas poika, joka kunnioittaa ja ihailee suuresti 'isoa veljeään' Lakua. Manun päiväohjelmaan kuuluu ulkoilua perheen kanssa, loikoilua omassa aitauksessa, leikkiä ja Lakun haastamista leikkiin. Mieluisia hetkiä ovat myös ruokailut, Manu syö kaiken omasta kupistaan ja mielellään myös Lakun kupista. Eli ruoka maistuu tälle viikarille. 

Manu ja Manun jalat 

Olen myös erittäin söpö 

H-pennut kasvavat myös kohisten. Harmi hoitaa pennut erinomaisesti. Omppu ja Vela ovat hyvin uteliaita, josko pian pääsisi jo pentusia tervehtimään. Ne istuvat pentuhuoneen erottavan aidan takana ja vaikka kuinka venyttävät kaulaa, ei ihan aukene näkymää pentulaatikkoon. Kaikki pentuhuoneesta ulos tuodut pyyhkeet ja petaukset pentulaatikosta nuuhkitaan tarkasti.

Manu kotiutuu hyvin

Kävin tervehtimässä ruotsintuontipoikaamme Manua (Aplicado Tipo Como Cosmo) ja Lakua (M. Mio Madras) tänään. Pojat voivat hyvin ja hyvin tulevat toimeenkin. Laku on vielä aika välinpitämätön Manua kohtaan, joka taas on tainnut ottaa Lakun vallan idolikseen ja henkivartijakseen. Jokusen kerran Laku on Manulle muistuttanut, jotta hännästä ei vedetä eikä korvia revitä :D. Samalla reissulla siistittiin trimmerillä molempien poikien kuonot.

Pentuja pentuja!

Harmin ja Figon pennut syntyivät 29.10.2015, viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Kaikki voivat hyvin!