Tian tyttö Dori (Merediam Spellpound) on käynyt silloin tällöin näyttelyissä pyörähtämässä. Lauantaina Ristiinassa 24.8. Dori oli ROP kera SERTin ja vielä ryhmässäkin sijoittui neljänneksi!
Onnea Tia ja Dori!
Tian tyttö Dori (Merediam Spellpound) on käynyt silloin tällöin näyttelyissä pyörähtämässä. Lauantaina Ristiinassa 24.8. Dori oli ROP kera SERTin ja vielä ryhmässäkin sijoittui neljänneksi!
Onnea Tia ja Dori!
![]() |
| Justi (vas.) veljensä Santun kanssa (M. Marlon) näyttelyssä |
Luulen, että jokainen kasvattaja jollain tapaa muistaa aina sen ihka ensimmäisen pentueensa. Minä olen yksi heistä. Muistan, kuinka ajatus pentueesta kyti päässä. Muistan kasvattajakurssin ja kurssin muut oman koirarotunsa jalostushaaveita päässään pyöritelleet kurssilaiset. Muistan kaikki terveystutkimukset jotka tulevalle emälle tehtiin. Muistan astutuksen ja tiineysajan vaiheineen. Muistan puhuneeni tuntikausia puhelimessa koko tämä ajan. Koko ajan läsnä oli jännitys, pelko ja huolikin, mutta myös kupliva ilo tulevasta. Tunsin olevani pienen pieni osa yhden rodun historiaa.
Synnytyksen muistan myös hyvin. Emä valmisteli petinsä huolella ja avautumisvaihekin kesti jonkin aikaa. Synnytys eteni vaiheittain. Yhden isomman kaverin, joka oli päättänyt syntyä jalat edellä ex-mieheni nykäisi ulos oikeassa supistuksen vaiheessa. Yhdeksän pentua syntyi kaiken kaikkiaan. Yksi pieni pojan rääpäle jaksoi elää 8 päivää. Sitten oli jo pakko viedä se eläinlääkäriin ja nukuttaa pois. Voin kuinka minä sitä itkin ja surin. Muut kasvoivat hyvin, söivät ja nukkuivat. Availivat silmänsä, ryhtyivät leikkimään ja opettelemaan koirana olemista.
Pennut muuttivat uusiin koteihinsa 8-viikkoisina. Kun aikaa kului, ymmärsin, kuinka onnekas olen ollut. Kaikki kahdeksan olivat juuri niissä kodeissa, mihin niiden pitikin päätyä. Tämä ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Ne ovat tärkeitä, kovin tärkeitä ne ensimmäiset, siksi kun ovat niitä ensimmäisiä. Sydämeen sattui, kun välillä sairasteltiin, vakavastikin. Oli leikkausoperaatioita, tapaturmia ja diagnosoituja vaivojakin.
Toukokuussa 2020 sain ensimmäisen suru-uutisen. Ensimmäinen kasvattini oli kuollut, ensimmäinen kaikista. Silloin havahduin, että M-pentueeni on kohta jo 11-vuotias. Myös muista pentueista on menetetty rakkaita kasvattejani, aivan liian aikaisin. Jokaisen mukana tuntuu lähtevän osa sydämestäni. Ihan joka kerta ja ihan jokaisen mukana.
Nyt ensimmäisiäni on jäljellä neljä. Pentueen kaikki pojat ovat nyt kaikki siellä, minne kaikki koirat menevät kuoltuaan, siskonsa kera. Tätä kirjoittaessani neljä jäljellä olevaa ovat 13 vuotta, neljä kuukautta ja kolme päivää vanhoja. Maija, Justi, Meli ja Usva. Eläköön elämä heissä vielä hyvän aikaa!
![]() |
| Laku, Merediam Mio Madras 3.9.2009-4.1.2023 Kuva: Emilia Berg |
![]() |
| Santtu, Merediam Mio Marlon 3.9.2009- 27.12.2022 kuva Jenna Korhonen |
![]() |
| Bono, Merediam Mio Massimo 3.9.2009- 25.10.2021 kuva Niina Meronen |
![]() |
| Nekku, Merediam Mocca Myrna 3.9.2009- 22.5.2020 kuva Marjo Eloluoma |
Tämä aika on koirien.
Korona-pandemian vuoksi kotoilun lomassa ihmiset ovat heränneet tarpeeseen saada perheeseen myös nelijalkainen perheenjäsen, useimmiten koira.
Pentutiedusteluja tulee viikottain useita, pääsääntöisesti sähköpostilla mutta myös puhelimitse. Se on hienoa, kun rotu kiinnostaa ja minusta on mukava keskustella ja kertoa tästä ihanasta rodusta, sen ominaisuuksista, historiasta, luonteesta, perinnöllisistä vioista ja sairauksista, koirien lajityypillisestä käyttäytymisestä ja harrastuksista.
Olen havainnut kolme asiaa, jotka tässä bentubuumissa ovat korostuneet:
Ensimmäiseksi: sähköpostitse kysytään paljon pelkkää pennun hintaa ja jonotusmahdollisuutta vaivautumatta kertomaan itsestään mitään. Pahoittelut, mutta minun vastaukseni ovat yhtä lyhyitä näissä tapauksissa, kaikki kasvattajat eivät vaivaudu edes vastaamaan moiseen.
HUOM! tässä kohtaa pitää myös kiittää isosti ihmisiä, jotka ovat asiallisesti esitelleet itsensä, kertoneet itsestään, perheestään, elämäntavoistaan ja siitä, mitä koiralta toivovat. Ja miksi juuri tämä rotu kiinnostaa. Jos ei ole kokemusta, ollaan nähty vaivaa ja tutustuttu rotuun tarkemmin pyrkimällä tapaamaan useita koiria. Ja koska tämä on kahden kauppaa, ollaan kiinnostuneita kuulemaan kasvattajan näkemys rodun nykyisyydestä, kasvatustyön tuloksista ja haasteista, tavoitteista ja toiveista. KIITOS TEILLE!
Toiseksi: pentuja kysyvät eivät välttämättä ole koskaan tavanneet portugalinvesikoiraa livenä. Silti he ovat hyvin varmoja, tutkittuaan asiaa tarkemmin, että juuri tämä rotu sopii heille. Minua kiinnostaa, miten he ovat tähän johtopäätökseen päätyneet. Kehotankin aina tutustumaan rotuun livenä. Siihen on kanavia, esimerkiksi facebookissa on useita portugalinvesikoiraryhmiä, jossa voi haeskella koirallisia oman kaupungin alueelta. Älä siis osta portugalinvesikoirapentua säkissä, tutustu rotuun!
Ja kolmanneksi: Halutaan koko ikänsä tervenä pysyvä koira.
Minulle ihan jokainen pentu, joka täältä lähtee on erittäin tärkeä ja rakas. Toivon saavani kuulla pennun luovutuksen jälkeen koiran kuulumisia ihan sen koko elinkaaren ajan. Tunnen suurta surua ja huolta siitä, jos kasvatti sairastuu, voi huonosti tai jopa menehtyy liian varhain eliniän odotteeseen nähden. Tämä on aina mahdollista, kuten myös se, että koira elää suht terveenä vielä 16-vuotiaana, kuten oma kantanarttuni Omppu.
Aika suunnittelusta pentueen luovutushetkeen on pitkä, useita vuosia. Siihen aikaan mahtuu paljon tutkimista, selvittämistä, keskusteluja, rahan kuluttamista, ajan kuluttamista, valvottuja öitä, huolta ja murhetta sekä kohtalon oikkuja. Siihen aikaan mahtuu myös iloa, riemua, naurua, ystäviä, ihania koiria ja pentuja, onnea ja uusia hienoja ihmisiä ja tapahtumia pienen kenneltoimintani piirissä. Kuulostaa ylevältä ja hienolta jopa omaan korvaani. Mutta silti en voi luvata koko elämänsä terveenä pysyvää koiraa.
Kevät on ihan nurkan takana, pidetään toisistamme huolta!!
Anu
![]() |
| Omppu, April Fool's Xtempore Amore juhli 2.3.2021 16 -vuotissynttäreitään. |
Tervehdys!
Hyvää uutta vuotta 2021.
Viime vuosi 2020 jää muistoihin osin iloisena ja osin tosi surullisena vuotena. Ihana tuontipoikani Manu sai 8 söpöä pentua. Saan seurata pentujen kasvua ja kehitystä kuten myös viimeisimmän D-pentueeni touhuja. Kolme niistä kun asuu Jyvässeudulla. Kuulen paljon muiden kasvattien kuulumisia. Vaan kolme ihanaa perhettä joutuivat luopumaan omista koiristaan, osin liian aikaisin. Kyllä niin riipaisi sydämestä myös kasvattajaa nämä suru-uutiset. Pennut ovat kaikki kovin rakkaita minulle ja niille ei toivoisi mitään isompia vastoinkäymisiä. Kaikki ei vaan mene kuin siinä kuuluisassa vaasalaisessa huvilassa, vaikka parhaansa mukaan yrittää ottaa kaikenlaisia asioita huomioon kasvatustyössään. Myös parin kasvattini sairastelut surettavat ja aiheuttavat huolta.
Korona on koetellut koiraharrastuksia. Näyttelyitä ei järjestetä ja paljon on jouduttu perumaan myös muuta harrastustoimintaa. Merediam -väki piti pienellä porukalla vesityöviikonlopun Korpilahden maisemissa heinäkuussa. Viikonloppu oli lämmin ja vallan mukava! Uutta tapahtumaa suunnitellaan ensi kesäksi, toivotaan, ettei enää silloin ole rajoituksia! Lisätietoa laitan omaan Merediam -ryhmään Facebookissa.
Karvakamut saa ottaa huoletta kainaloon vaikka turvavälit ovat muuten suositeltavia.
![]() |
| Vela Hangasjärven illassa |
![]() |
| Treenailua Vesityöviikonloppuna |
![]() |
| Omat mummukat syksylläk kotona; Vela 10 v. ja Omppu 15 v. |
Tuontipoikani Manu (Aplicado Tipo Como Cosmo) sai viehättävän ruskean vieraan parisen kuukautta sitten ihan Rovaniemeltä saakka. Neitokaisen nimi on Donna (Konkkaronkan Ykköspalkinto) ja treffit olivat oikein onnistuneet. Pentusia syntyi Rovaniemelle torstaina 2.7., viisi poikaa ja kolme tyttöä. Kaikki pentuset ovat mustia. Onnea Donnan omistaja Petra ja Donnan kasvattaja Irmeli, kennel Konkkaronkan!